Kevättyöt kesälahtelaisilla mansikkatiloilla ovat jo täydessä vauhdissa. Mansikkapitäjän isot pellot ovat näihin päiviin asti olleet valkoisina ei lumesta vaan harsoista, joita nyt kerätään kasoihin.
Mäkelän mansikkatilalla Maija Mustosen johdolla harsoja poistavat ukrainalainen Vasijl Bezkorovainyi sekä venäläiset Anatoli Trofimov ja Jevgeni Tshaikin.
Tyyli ei ole vapaa, päinvastoin. Harsot kerätään järjestelmällisesti, sillä todennäköisesti vielä tulee pakkasöitä ja ne on levitettävä takaisin kasvuston suojaksi.
Kun mansikkaa on kolmisenkymmentä hehtaaria harsojen alla, näiden kanssa riittää puuhaa.
Kevättöihin kuuluvat myös peltojen harjaukset, tihkukasteluletkujen paikkaukset ja lehtinäytteiden ottamiset tuhoeläinten varalta.
Bezkorovainyi, Trofimov ja Jevgeni Tshaikin ovat tilan tämän kevään ensimmäiset kausityöntekijät, mutta toki vanhoja tuttuja.
Pikkuhiljaa työväkeä tulee lisää, pääasiassa Ukrainasta, kunnes noin 150 työntekijän vahvuus on kasassa. Paperityötä ja byrokratiaa on talven ja kevään mittaan riittänyt, että on luvat saatu kuntoon.
- Nykyisin jopa yhdeksän sivua lomakkeita työntekijää kohden, yrittäjä Jaana Tolvanen laskee.
Tämä kevät Mäkelän mansikkatilalla on tavanomaistakin kiireempi rakennusinvestoinnin vuoksi. Tilalle valmistuu liki 800 neliömetrin halli, johon tulee muun muassa kylmiöt, pakastusvarasto ja pakkaamo:
- Lisäksi on valmiudet muuttaa elintarviketilaksi, yrittäjä Antti Tolvanen toteaa.
Tolvasten mukaan rakennusprojekti on luvan viivästymisen vuoksi kolmisen viikkoa myöhässä, mikä aiheuttaa aikamoisia haasteita.
- Ensimmäinen erä, 200 000 kappaletta, mansikantaimia tulee runsaan viikon kuluttua ja ne pitäisi saada kylmään. On siinä ja siinä, onko kylmiö silloin valmiina.
Uuden hallin katolla lienee Itä-Suomen suurin aurinkosähkövoimala. Tosin sen 50 kilowatin kapasiteetista vain puolet on käytössä, koska Pohjois-Karjalan Sähkö on ilmoittanut, että sillä on ongelmia ylijäämäsähkön ostamisessa.
Joka tapauksessa aurinkosähköllä tuotetaan nyt kaikki tilan tarvitsema sähkö, myös työntekijöiden majoitustilojen lämmitykset ja tarvittaessa viilennyksetkin.
Modernilla marjatilalla kastelujärjestelmä on upotettu penkkiin ja kasteluveden mukana myös lannoitteet menevät suoraan kasvien juurille. Automatiikka, jota valvotaan ja ohjataan tietokoneella, pitää huolta siitä, että lannoitteita menee kasvuston tarvitsema määrä, ei yhtään enempää.
- Kalliita lannoitteita ei kannata laittaa hukkaan. Pintalannoituksia ei meillä ole ollut kymmeneen vuoteen, joten valumia vesistöön ei tule, Antti Tolvanen sanoo.
Tuholaisten vuoksi torjunta-aineiden käytöstä ei päästä. Tolvaset lohduttavat kuluttajia sillä, että suomalaisissa mansikoissa torjunta-aineiden jäämiä on alle promillen siitä mitä saisi olla.
- Kesälahtelaiset tilat ovat laatusertioituja, ja myös biologisia torjuntakeinoja on käytössä. Meillekin on tulossa tänä kesänä avomaalle petopunkkeja eli biologista torjuntaa.
- Meillä Evira ottaa näytteet joka kesä samoin kuin Luonnonvarakeskus isotooppitutkimusten vuoksi.
Isotooppitutkimuksilla voidaan selvittää marjan alkuperä ja todistaa väärennökset.
Mansikka on herkkä tuote elintarvikkeena, minkä vuoksi ammatistaan ylpeät viljelijät pitävät huolta kylmäketjusta ja siitä, että mansikka lähtee tilalta huippulaatuisena.
Jos ja kun marja päätyy monen välikäden kautta myyjälle, joka vielä monen päivän ajan pitää marjaa myynnissä, viljelijä maine tahriintuu, vaikka hän on asiassa syytön osapuoli.
- Meillä filosofia on se, että myydään vain tutuille tai hyviksi tiedetyille ostajille. Meille on tärkeää, että on jonkinlainen käsitys siitä, missä meidän marjoja myydään, Tolvaset sanovat.
Mäkelän mansikkatila on Sarvisaaressa, jonka huonokuntoisesta tiestä taksiautoilija Veikko Ihanus herätti keskustelun Karjalaisen yleisönosastolla.
Öljysorapäällysteinen tie on todellakin huonossa kunnossa, ja kuoppien ja reikien väistely lisää kolaririskiä yllättävän vilkasliikenteisellä tiellä.
- Lähtevät kuormat on tuettava listoilla, teipeillä ja vielä puomeilla, muuten ei tulisi yhtään mitään, Tolvaset sanovat.
- Tietoa asiasta on kyllä viety, mutta ei siitä mitään hyötyä ole ollut.
Lumesta hyötyä ja harmia
Viime talvena ja kevään hallaöinä on lunta ollut niin paljon, ettei kasvustoille ole pakkasvaurioita tullut. Sen sijaan kasvihuoneiden ja kasvutunneleiden omistajat ovat olleet hätää kärsimässä lumen vuoksi.
Ruutiaisen puutarhalla Kiteellä kokonainen kasvihuone romahti helmikuussa lumen painosta. Kasvihuoneen kate olisi kestänyt, mutta alumiinirunko petti:
- Vahingot ovat noin 30 000 euroa, eikä vakuutus korvaa mitään, Ismo Ruutiainen harmittelee.
Aineellisten vahinkojen lisäksi koitui rutkasti harmia, hankaluutta ja lisätyötä:
- Onneksi saatiin vuokrattua Luukkaisen puutarhalta Onkamosta vastaavia tiloja.
Vapun jälkeisenä viikonloppuna satanut lumi olisi todennäköisesti pistänyt kasvutunnelit matalaksi, jos lunta ei olisi käsipelissä pudotettu alas.
- Se oli kovimpia hommia mitä olen tehnyt. Kaikki kasvuhuoneet käytiin kolmesti läpi viiden-kuuden hengen voimin. Yhdentoista tunnin rupeaman jälkeen käsi ei enää paljon noussut eikä niska kääntynyt, Ruutiainen sanoo.
Pellot olivat jo lupaavasti kuivumassa ennen kesäkuun alun lumisateita. Niinpä ainakin Keski-Karjalan pelloilla on vielä aika hiljaista.
Kaikkein kuivimmilla paikoilla on saatettu päästä lannoitteita levittämään, mutta muuten odotellaan vielä.
Valkoposkihanhet eivät kuitenkaan odottele, vaan niitä on tutuilla paikoilla isojakin määriä.